Bartlett Lake yllättää pelitesteissä

Intelin pitkään huhuttu Bartlett Lake -prosessori on noussut taas puheenaiheeksi, kun sen huippumalli Core 9 273PQE testattiin peleissä kuluttajaluokan Core i9-14900K:ta vastaan. Tulokset ovat kiinnostavia erityisesti siksi, että kyse ei ole varsinaisesta peliprosessorista, vaan ammattilaiskäyttöön tarkoitetusta mallista, jonka ytimessä on 12 P-ydintä eikä lainkaan E-ytimiä.

Bartlett Lake julkaistiin Intelin omassa tuoteperheessä virallisesti nimellä Core Series 2 with P-cores, eli käytännössä sarjana, jossa painopiste on pelkissä suorituskykyisissä P-ytimissä. Monille harrastajille tämä kuulosti aluksi melkein unelmalta, sillä juuri E-ytimettömyys on ollut osa sitä keskustelua, joka on pyörinyt huippuluokan pelisuorittajien ympärillä viime vuosina. Kuluttajille sarjaa ei kuitenkaan ole suunnattu, vaan sitä viedään eteenpäin muun muassa reunapalvelimiin ja muihin kriittisiin lähijärjestelmiin.

Juuri tästä syystä testitulokset herättävät huomiota. Vaikka Core 9 273PQE ei ole tehty kuluttajille eikä se toimi suoraan tavallisilla kuluttajaemolevyillä, harrastajat saivat prosessorin käyntiin kuluttaja-alustalla varsin nopeasti. Nyt Zed Up PC Streams on kuitenkin testannut sitä hieman erilaisessa, mutta silti kiinnostavassa kokoonpanossa: Bartlett Lakelle tarkoitetulla ASRock Industrialin emolevyllä. Näin saatiin vertailu, joka ei nojaa viritettyihin kuluttajabiosseihin, vaan aivan oikeaan alustan tukeen.

Raptor Cove palaa esiin

Core 9 273PQE:n sisällä on yhteensä 12 Raptor Cove -arkkitehtuurin P-core-ydintä. Sama ydintyyppi tuli tutuksi Intelin 13. ja 14. sukupolven Core-prosessoreista, joten kyse ei ole täysin uudesta suorituskykyfilosofiasta, vaan tuttujen ydinten uudesta toteutuksesta ja sijoittelusta. Kellotaajuuksissa Bartlett Lake ottaa kuitenkin pienen kaulan Core i9-14900K:hon nähden joissakin mittareissa, vaikka kaikki taajuusalueet eivät olekaan yksiselitteisesti korkeampia.

Lähdeaineiston mukaan Core 9 273PQE:n P-ydinten peruskellotaajuus on 200 MHz korkeampi kuin Core i9-14900K:ssa, ja Turbo Boost Max 3.0 -taajuuskin on 100 MHz korkeampi. Toisaalta Turbo Boost 2.0 on 300 MHz matalampi ja Thermal Velocity Boost 100 MHz matalampi. Käytännössä tämä kertoo siitä, että Intel on hienosäätänyt kokonaisuutta eri painotuksilla eikä pyrkinyt vain kasvattamaan kaikkia lukuja ylöspäin. Lopputulos näyttää kuitenkin olevan peleissä yllättävän kilpailukykyinen.

Jos aihe kiinnostaa laajemmin Intelin tuoreista käänteistä, aiheesta löytyy lisää taustaa myös Bittiblogin uutisosastolta, jossa seurataan aktiivisesti tekniikan kentän tuoreimpia julkaisuja ja testejä. Myös Bittiblogin etusivulta löytyy lisää ajankohtaista luettavaa niille, jotka haluavat pysyä kärryillä uusista prosessoreista, näytönohjaimista ja muista komponenteista.

Pelitulokset olivat yllättävän vahvoja

Zed Up PC Streams ajoi testit kuudessa pelissä, ja Core 9 273PQE voitti Core i9-14900K:n niistä neljässä. Testien perusteella ero ei ollut valtava, mutta riittävä osoittamaan, että Bartlett Lake ei ole pelkkä erikoisuus paperilla. Monessa tilanteessa uusi siru pystyi jopa kääntämään edun itselleen, vaikka vastassa oli Intelin tunnettu huippumalli kuluttajapuolelta.

Horizon Zero Dawnissa 720p-resoluutiolla Core 9 273PQE ylsi 310 FPS:ään, mikä oli 5,4 prosenttia parempi tulos kuin 14900K:n 294 FPS. Monster Hunter Wildsissa ero oli vielä hieman suurempi: 273PQE päätyi 125,77 FPS:ään ja 14900K 118,75 FPS:ään, mikä tarkoitti 5,9 prosentin etua Bartlett Lakelle. Shadow of the Tomb Raiderissa ero kasvoi jo 9,1 prosenttiin, kun 273PQE sai 273 FPS ja 14900K 250 FPS.

Myös Outcast 1.1 -testissä Bartlett Lake nappasi voiton. Kyseisessä prosessorilla renderöitävässä testissä 4K-resoluutiolla tulokseksi kirjattiin 60 FPS, kun 14900K jäi 55 FPS:ään. Tämä on jälleen 9,1 prosentin ero uuden sirun hyväksi. Vaikka erot eivät ole massiivisia, ne ovat juuri sen verran selkeitä, että huomio kohdistuu väistämättä siihen, mitä Intel on saanut aikaan P-ydinrakenteen kanssa.

Kaikissa peleissä ei silti voitettu

Vaikka uutinen kuulostaa Bartlett Lakelle suosiolliselta, kaikki testit eivät päätyneet sen kannalta voittoon. Counter-Strike 2:ssa Core i9-14900K oli aavistuksen nopeampi ja vei voiton 1,5 prosentin erolla: 330 FPS vastaan 325 FPS. Rainbow Six Siegessä puolestaan nähtiin tasapeli, joskin lähteen mukaan 14900K:n minimikuvanpäivitysnopeus oli parempi, mikä voi olla käytännössä tärkeämpi tieto kuin pelkkä keskiarvo.

Tämä tekee kokonaiskuvasta kiinnostavan. Bartlett Lake ei siis murskaa kuluttajamallia jokaisessa tilanteessa, mutta se osoittaa, että Intelin erikoisempi P-ydinratkaisu ei jää ainakaan automaattisesti jälkeen. Pelien välillä vaihtuva johto viittaa siihen, että suorituskykyyn vaikuttavat edelleen moni tekijä: kellotaajuudet, välimuistit, pelimoottorin kuormitus ja mahdollisesti myös alustan optimointi.

Toisin sanoen testit eivät kerro vain siitä, että uusi prosessori on nopea. Ne kertovat myös siitä, että Intelillä on käsissään mielenkiintoinen vaihtoehtoinen rakenne, joka voi tietyissä työkuormissa olla erittäin kilpailukykyinen. Kuluttajalle se ei vielä tarjoa ostovaihtoehtoa, mutta tekniikkaharrastajan näkökulmasta kyse on selvästi seurattavasta kehityssuunnasta.

Mitä tästä kannattaa päätellä?

Ensimmäinen johtopäätös on se, että 12 P-ydintä voi edelleen toimia erittäin hyvin peleissä, kun toteutus ja kellot ovat kohdallaan. Intelin Bartlett Lake -malli ei tarvitse E-ytimiä voidakseen tarjota vahvaa pelisuorituskykyä, ainakaan tämän testin perusteella. Se on tärkeä havainto aikana, jolloin prosessorisuunnittelussa korostuvat usein hybridimallit ja eri ydintyyppien yhdistelmät.

Toinen johtopäätös on se, että ammattilaiskäyttöön suunnattu siru voi yllättää myös siellä, mihin sitä ei varsinaisesti markkinoida. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Bartlett Lake olisi automaattisesti paras valinta pelaajalle, koska saatavuus, alusta ja käyttötarkoitus asettavat omat rajoitteensa. Silti testit muistuttavat siitä, kuinka lähellä eri tuoteryhmien suorituskyky voi nykypäivänä olla toisiaan.

Kolmas havainto liittyy Intelin tuotevalikoiman laajuuteen. Bartlett Lake näyttää olevan enemmän kuin vain erikoismalli: se on ikkuna siihen, millaisia ratkaisuja yhtiö voi tarjota tulevaisuudessa eri käyttötarpeisiin. Vaikka kuluttajat eivät vielä saa tätä prosessoria suoraan hyllystä, sen testit kertovat silti paljon Intelin tämänhetkisestä suunnasta.

Yhteenveto

Bartlett Lake -testi ei mullista markkinaa, mutta se antaa Intelille yhden hyvin konkreettisen voiton: 12 P-ytimen Core 9 273PQE pystyy haastamaan Core i9-14900K:n peleissä yllättävän tasaväkisesti ja monessa tilanteessa jopa ohi. Se on arvokas viesti etenkin niille, jotka seuraavat prosessorikilpailua enemmän kuin pelkkien tuotenimien perusteella.

Lopputulos on samalla muistutus siitä, että prosessorien kehitys ei kulje vain yhtä polkua pitkin. Joissain käyttötapauksissa juuri pelkistetympi ydinkokoonpano voi olla se, joka tuottaa vahvimman tuloksen. Intelin Bartlett Lake ei ehkä ole vielä kuluttajan ostoskoriin kuuluva tuote, mutta teknisesti se on selvästi kiinnostava väläys siitä, mihin suuntaan P-ydinmalli voi parhaimmillaan venyä.

Core 9 273PQE sisältää 12 Raptor Cove -P-ydintä
Testeissä se voitti Core i9-14900K:n neljässä kuudesta pelistä
Vahvimmat erot nähtiin Horizon Zero Dawnissa, Monster Hunter Wildsissa ja Shadow of the Tomb Raiderissa
Kuluttajamarkkinoille prosessori ei ole tarkoitettu

Lähteet

io-tech.fi: Intelin 12 P-ytimellä varustettu Core 9 273PQE pelitesteissä (Bartlett Lake)
PC Games & Hardware, lähteenä io-techin uutisessa mainittu testiviite